En olekkaan kirjoitellut piiiitkään aikaan. On ollut elämä niin kiireistä. Minä koitan palata työelämään, olenkin täytellyt liudan työhakemuksia. Neito-M aloittaa ensiviikolla päiväkodin ja se onkin jännempää äidille kuin tytölle, todella haikeaa että neito on jo niin iso. Mihin nämä vuoden ja kuukaudet ovat oikein menneet? Pikku-Ekin on jo iso tyttö, liikkuu kovasti ja osaa ottaa tarvitsemansa huomion. Toisaalta tämä on todella ihanaa kun lapset kasvavat ja arki helpottuu joltain osin.

Sain myös ihanan ystäväni takaisin. Jota suunnittelin aikoja sitten kaasokseni, mutta tuli pieni välirikko ja hän ei ollut kuvioissa mukana kun päätimme avioitua. Nyt on hänenkin kanssaan välit taas kunnossa ja hänestä tuleekin siis toinen kaasoni. Tuntuu että elämä hymyilee pitkästä aikaa oikein kunnolla! Ja minähän hymyilen takaisin.

Ensi viikolla olisi ensimmäinen hääpalaveri, tarkoituksena olisi tehdä loput kutsukortit valmiiksi (olen saanut niitä tehtyä huimat 11klp!!) ja puhua siitä mitä milloinkin sitten tehdään. Jäljellä on enää 6kk meidän suureen päivään, eikä mitään ole vielä tehty!! Onneksi mulla on nyt kaksi tehokasta naista apunani joten ei mitään hätää, kaikki saadaan varmasti tehtyä ja toivottavasti enemmänkin.

 Ihanaa, kyllä taas häiden suunnittelu maistuu!! Tänään kävin pyörimässä askarteluliikkeissä ja löysinkin melkein kaikki tarpeet kutsujen tekoon. Ja löysin myös itselleni SORMUKSEN!!!

Eikös olekkin ihana?<3

 Meillä oli perjantaina kamala riita, ja häiden suunnittelu ei tällä hetkellä paljon kiinnosta. Löysin viime viikolla netistä ihania postimerkkejä joita olisi kiva laittaa hääkutsuihin. Onneksi tässä on aikaa suunnitella aina silloin kun siltä tuntuu ja innostaa.

Tässä kuva ihanasta postimerkistä.

Olimme eilen uimahallissa kolmen siskoni kanssa ja meillä oli mukana kaikki lapset, yhteenstä kuusi. Pikku-E sai jäädä kotiin, hän ei ole vielä koskaan käynyt uimahallissa. Täytyy ottaa asiakseen viedä hänet joku päivä, en vaan ole varma onko hän yhtä innokas vesipetoi kuin tuo neito-M. Kaikki lapset nauttivat kovasti ja tunti vierähti kuin siivillä. Olimme koko perhe eilen niin väsyneitä että kävimme kaikki nukkumaan seitsemältä. Teki todella hyvää nukkua univelat pois, tänään taas jaksaa.

Olemme lähdössä torstaina Teen kanssa isäni mökille pariksi päiväksi, ILMAN LAPSIA!! Tekee suhteelle niiiin hyvää viettää laatuaikaa. Tee saa luvan viedä minut veneajelulle kahdestaan. Rakastan kahdenkeskisiä hetkiämme kun Teen jaksaa keskittyä minuun eikä neito-M ole kiljumassa vieressä kun isi ja äiti kehtaa halata toisiaan. Nukumme aamulla pitkään, syömme hyvin ja toivottavasti jaksamme huoltaa vähän parisuhdettakin.

Vihdoin se tapahtuu; ME MENEMME NAIMISIIN!! Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja vihdoin sain mieheni suostumaan. Niin eli minä siis kosin, olen kosinut jo monen monta kertaa. Tämä ihana päivä on ensi vuoden helmikuussa ja tuntuu että sinne on vielä ikuisuus. Enkä edes vielä osaa alkaa suunnittelemaan mitään kun on vielä niin pitkä aika. Tai no olen minä jotain suunnitelmia tehnyt; päättänyt paikan, suunnilleen ketä kutsutaan, sovittanut hääpukua (jonka lainaan siskoltani ja joudun vielä laihduttamaan, että mahdun siihen!), kaaso on päätetty (isosiskoni), bestmanista en ole varma onko mieheni sen päättänyt, kutsukortteihin tekstit yms. Eli olen minä paperille saanut paljon ylös mutta käytännössä en ole toteuttanut vielä mitään.

Pari päivää ovat olleet niin rankkoja etten edes ole jaksanut ajatella häitä. Tytöt heräilevät monta kertaa yössä ja tänään pikku-E heräsi VIIDELTÄ ylös. Ollaan oltu Teen kanssa melkoisen poikki ja kyllä sen taas huomaa kun hermot menevät kummallakin jatkuvasti, toisiimme ja lapsiin. Onneksi on ollut niin ihanat ilmat että pääsee ulos, siellä kukaan ei kiukuttele.

 Nyt on lähdettävä nukkumaan, kun aamulla kuitenkin taas ennen kukon laulua ylös.